Lämminhenkinen toukosiunaus Joutsassa Ylätalon historiallisissa maisemissa
Puolisen sataa ihmistä kokoontui 20.5. Eläkeliiton Joutsan yhdistyksen, MTK-Jou-Lun ja Joutsa-Leivonmäen lähikirkkoalueen toteuttamaan perinteiseen toukosiunaustapahtumaan. Uskoa maanviljelykseen henkivät puitteet Ylätalon historiallisissa maisemissa tarjosivat Arto ja Erja Hölttä.
Tilaisuuden avaussanoissa MTK-Jou-Lun puheenjohtaja Samuel Hölttä sanoi välttävänsä termiä ennätyksellisen kuiva kevät.
– En käytä termiä, että vedet ovat ennätyksellisen alhaalla, koska sitä nykyään viljellään heti, kun on jotain ennätyksellistä. Onhan ne vedet ennenkin olleet alhaalla ja ei tästä ole kuin neljä vuotta, kun vedet oli ennätyksellisen korkealla. Luonnolla on tapana tasata asiat, mutta viljelijän näkökulmasta on toive, ettei tasaus tapahtuisi 100 millin ukkoskuurolla, Samuel levollisesti totesi.
Vaikka kevään peltotöiden aikaan pölypilvi oli sitä luokkaa, ettei oikein tiennyt milloin pitää lopettaa, näyttää Samuelin mukaan nyt aika hyvältä.
– Pitää katsoa valoisasti tulevaisuuteen, että jospa tänä vuonna tulisi oikein hyvä sato, mikä jää nähtäväksi. Se on kuitenkin tuo aurinko ja vesipisarat, jotka sitä määrittää. Viljelijä voi tehdä tiettyjä toimia, mutta luonnon ilmiöillä on valtavan iso merkitys sadolle, Samuel päätti puheenvuoronsa ja muistutti syömään kotimaista ruokaa.
Arto ja Samuel Hölttä avasivat tilaisuuden.
Joutsa-Leivonmäen lähikirkkoalueen vastuupappi Hanna Laakso suoritti toukosiunauksen ja kanttori Jouni Vaaja kehotti tutustumaan virsikirjassa kirkollisiin tapahtumiin liittyviin virsiin.
Hanna Laakson luvalla julkaisen hänen puheensa kokonaan:
”Rakkaat ystävät, hyvä seurakunta, hyvät kylvön ja kasvun äärelle kokoontuneet,
tänään olemme jälleen siinä hetkessä vuodesta, jossa maa avautuu uudelle kasvulle. Talven hiljaisuus on väistynyt, valo on lisääntynyt ja pellot odottavat kylväjää. Toukosiunaus muistuttaa meitä siitä, että elämä rakentuu monen asian varaan: työn, luonnon, yhteisön – ja lopulta myös toivon varaan.
Viljelijä tietää paremmin kuin moni muu, ettei kaikkea voi hallita. Siemen voidaan kylvää huolellisesti, maa voidaan valmistella hyvin ja työt tehdä ajallaan, mutta silti tarvitaan sateita, aurinkoa ja sopivia säitä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja luottamusta siihen, että näkymättömissä tapahtuu jotakin hyvää.
Ehkä juuri siksi toukosiunaus puhuttelee meitä kaikkia, vaikka emme eläisikään maatalouden keskellä. Jokainen meistä kylvää jotakin omaan elämäänsä ja toisten ihmisten elämään: sanoja, tekoja, huolenpitoa, aikaa ja rakkautta. Kaikki hyvä alkaa usein pienestä – aivan kuten siemenestä.
Tässä ajassa tarvitsemme erityisesti toivoa. Maailmassa on epävarmuutta, huolta ja kiirettä. Silti kevät tulee joka vuosi. Maa alkaa jälleen vihertää. Linnut palaavat. Elämä muistuttaa sitkeästi olemassaolostaan. Se kertoo meille, ettei toivo ole turhaa.
Tänään pyydämme siunausta tulevalle kasvukaudelle: pelloille, metsille, puutarhoille ja kaikelle työlle, jota tehdään elämän ylläpitämiseksi. Pyydämme voimia niille, joiden työ on raskasta ja joiden harteilla on paljon vastuuta. Pyydämme myös viisautta pitää huolta luonnosta, joka on meille annettu yhteiseksi kodiksi.
Ja ennen kaikkea pyydämme, että saisimme säilyttää kiitollisuuden. Kiitollisuuden siitä, että emme elä yksin emmekä vain oman työmme varassa. Elämä on lopulta lahjaa.”
Lisää kuvia tilaisuudesta on kuvagalleriassa.
Teksti Maija Salonen
Kuvat Ari Honka
