Pyysimme eläkkeellä olevalta Joutsan kirkkoherralta Tuula Leppämäeltä kirjaesittelyn.

Esittelyssään Leppämäki kirjoittaa koskettavasti: ”Tällaisena monin tavoin epävarmana aikana Einon tarina voi olla rohkaisun ja toivon luoja meille kaikille sekä hyvä esimerkki sitkeydestä ja periksi antamattomuudesta puutteenkin keskellä.”

Riittääkö leipä – Einon tarina

Palvellessani kirkkoherrana yli 10 vuoden ajan Joutsan itsenäistä seurakuntaa – johon kuului myös Luhangan kappeliseurakunta – ymmärsin, että tällä seudulla elää paljon pientilallisia ja karjalaisia sekä heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan. Tämän vuoden alussa Kristillisdemokraatti-lehdessä näin esittelyn kirjasta, jossa kerrottiin Neuvostoliiton vankileireillä olleesta Karjalan evakosta ja pientilallisesta Eino Revosta. Mielessäni syttyi toive saada Einon elämäntarina paikallisten asukkaittemme kuultavaksi. Uskon, että se voi antaa vertaistukea kuntiemme asukkaille ja heidän jälkipolvilleen. Tällaisena monin tavoin epävarmana aikana se voi olla rohkaisun ja toivon tuoja meille kaikille sekä hyvä esimerkki sitkeydestä ja periksi antamattomuudesta puutteenkin keskellä.

Kirja on realistinen elämäntarina alkaen ajasta ennen Einon syntymää (1911) ja päättyen hänen kuolemaansa (1990). Einon oma tarina kulkee läpi Suomen itsenäistymisen, sisällissodan ja sotavuosien maamme jälleen rakentamisen 1990 luvulle asti. Meille nuoremmille ja ihan nuorillekin kirja on siksi samalla arvokas ja mielenkiintoinen historiateos. Se kuvaa maaseudun ihmisten elämää kaunistelematta alkaen 1800-luvun lopulta. Lukija saa selvän käsityksen Einon vanhempien arkisesta elämästä haastavissa olosuhteissa toimeentulohuolineen ja sairauksineen. Elämä suurperheessäkään ei ollut aina helppoa. Puhuttelevaa on Einon äidin selviytyminen hänen jäädessä lopulta leskeksi kahdeksan lapsensa kanssa. Nuorin heistä oli Eino, joka oli vasta vuoden vanha.

Raskaista vankileirikokemuksista kerrotaan kirjassa suorasanaisesti tosiasioihin perustuen. Enemmän kuin yhden vuoden sotavankina olleista selvisi vain 3% elossa kotiin. Yksi heistä oli Eino. Hänen elämänsä loppupuolella tapaama vankitoveri kertoi, että Eino oli kannustanut muitakin jaksamaan ja pitänyt yllä toivoa.

Kirjaa voi pitää lisäksi Ailin ja Einon rakkauskertomuksena. He olivat löytäneet toisensa ennen sotia, mutta kihlasormukset jäivät kiireessä ostamatta, sillä Eino joutui yllättäen lähtemään rintamalle. Vaikka Einosta ei tiedetty sotavuosien aikana mitään, Aili kuitenkin uskoi hiljaa mielessään hänen vielä palaavan. Vankileirillä ollessaan pakkotyön, väsymyksen, kidutuksen, sairauden ja nälän uuvuttamana Eino oli jo huokaissut Jumalan puoleen: Ota minut pois täältä! Epätoivon hetkellä syttyi yllättäen pieni toivon kipinä, joka alkoi voimistua ja unelma kotiin pääsystä antoi voimia.

Kirjan kohokohta oli, kun Einon sukulaiset olivat kokoontuneet jännittyneinä kuuntelemaan radiosta sodasta palaavien sotavankien nimiluetteloa. Vaikka kirja kertoo koruttomasti sen hetken, kun Einon nimi lausuttiin elävien listassa, se oli liikuttava hetki. Eino palasi sotainvalidina. Lopulta Eino ja Aili menivät naimisiin ja saivat kolme poikaa. Eino sai Parikkalasta kylmän tilan, jota hän laajensi ja perusti kauppapuutarhan, joka toimii yhä. Invalidina mutta taitavana rakentajana hän rakensi kodin perheelleen.

Kirjasta tulee kertomaan vanhusten viikolla Riitta-Liisa Repo Joutsan kirjastoon. Riitta-Liisa on Einon miniä. Eino ja puolisonsa Aili ovat niitä menneiden sukupolvien esi-isiä ja esiäitejä, joita saamme kiittää nykyisestä hyvinvoinnistamme. Meidän kaikenikäisten on syytä muistaa heitä.

Lämpimästi tervetuloa kuulemaan Riittääkö leipä – Einon tarinaa

6.10.2026 klo 18 Joutsan kirjastoon!

Tuula Leppämäki